Will Smith kertoo viisaan ajatuksen viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan, “Will”. Hänen mukaansa meidän pitää olla kriittisiä kuunnellessamme neuvoja toisilta. Kun pyydämme neuvoa toiselta, meidän on muistettava, että toinen ei voi ennustaa tulevaisuutta. Toisen henkilön ajatukset tulevaisuuteen liittyvät heidän kokemuksiinsa, ennakkoluuloihinsa sekä pelkoihinsa.
Tämä ajatus mietityttää minua. Käyttäytymiseeni kuuluu, että kysyn neuvoa usein asiaan kuin asiaan liittyen. Jos minulla on ongelma vaikka autoon liittyen, saatan kysyä neuvoa useammalta tutulta. Kuuntelen jokaisen vastauksen vuorotellen, jonka jälkeen teen sitten päätöksen. Ehkä Willin ajatus onkin enemmän tässä se, että pitäisi luottaa enemmän omaan mielipiteeseen. Omiin ajatuksiin ja kokemuksiin luottaminen saattaa tuottaa joskus virheitä, joita itsekin varmaan pelkään. Tästä voisi tosin tuudittautua sillä kliseisellä ajatuksella, että virheet ovat osa elämää. Keskeistä on kuitenkin, miten käsittelee virheitä. Sijoittajaguru Ray Dalion yksi elämän prinsiipeistä kuuluu “Pain + Reflection = Progress”, joka löyhästi suomennettuna tarkoittaa, että kipu yhdistettynä reflektioon on yhtä kuin kehitystä. Näin viikonlopun kunniaksi otankin nämä kaksi prinsiippiä isompaan tarkasteluun elämässäni :
- Jatka neuvojen kysymistä, mutta luota myös omaan mielipiteeseesi.
- Virheen käsittely ja siitä oppiminen antaa avaimet kehitykselle.
Yhdyn tuohon pohdiskeluun, ja lisään erään taannoisen pomoni kommentin kun tuskailin saada läpi kehitysehdotuksiani. Tulin pisteeseen, jossa aloin epäilmemään itseäni ja koko homman järkevyyttä ja merkityksellisyyttä ylipäätään. Teki mieli heittää hanskat tiskiin. Hän sanoi ”kuule, oot kehittäjä – jos et koskaan koe äänekkäitäkin vastalauseita, niin eihän mikään muutu. Tuo tuska on osa kehittämistä.”
Joskin esim. tuossa auto-ongelma asiassa olisin kyllä aika taipuvainen itse kuuntelemaan lähinnä toisten neuvoja… hyvä kun tiedän mistä saan konepellin auki ja joutunut viime aikoina opettelemaan akun latauksen kun tökkii, katsastuskin aina vikana päivänä puolipaniikissa…;/).
Jep! Hyvä pointti taannoiselta pomoltasi. Kehitys pitää jaksaa vaan painaa läpi 🙂
Ja hehe! Vitsi, kun vois vaan välillä ulkoistaa autohuolet halvalla jollekin toiselle 😀
Hyvää ja tärkeää pohdiskelua. Tuo sama ajattelu/toimintamalli on mielestäni osa yhteistoiminnallisen johtamisen filosofiaa. Hyvän johtajan tulee, kuunneltuaan aidosti henkilöstöään, tehdä joskus päätöksiä, jotka eivät miellytä. Silloin hänen tulee pystyä perustelemaan miksi päättyi kyseuseen ratkaisuun. Kehitys alkaa ristiriidasta ja edellyttää aitoa, kunnioittavaa kohtaamista. Myös luottamus syntyy avoimuuden ja rehellisyyden seurauksena. https://asko.leppilampi.com/yhteistoiminnallinen-johtaminen-mita-miksi-miten/
Juurikin näin! Kuten Siljallekin tuossa kommentoin, niin pitää vaan vankasti uskoa omaan mielipiteeseen silloin, kun siltä tuntuu.